OHRA - Oravalan Hot Rod Assosieisson
Joskus
90-luvun puolenvälin hujakoilla muutama Kouvolan seudun harrastaja
piti
paikallisia hot rod seuroja sisäänlämpiävinä
ja päätti perustaa oman kerhon.
Koska ainakin kaksi perustajajäsenistä asui Oravalassa ja
kolmas oli sieltä
kotoisin, niin nimeksi tuli Oravalan Hot Rod Assosieisson. Asso
mikä... No,
sitä ihmetteli moni muukin, mutta eikös se kolmas kotimainen
ole bad english.
Noin sen olisi lausunut idolimme Ahti Karjalainen, mies joka oli
mieltynyt
huikanottoon suurten Moparien takapenkillä. Hurjat oli
suunnitelmat, mutta parhaiten
onnistui kruisailu-illat, sillä päämäärä
oli yhteinen: Vapaa viikonloppu,
Vin-koodien vertailua, renkaanpolttoa, kaljanjuontia, bylsimistä
soffapenkillä,
mistä nyt kukakin tykkäsi. Tarunhohtoisimmat iltamat tapahtui
Tirvalla ja sen
lopetettua yritimme vielä Voikkaalla, mistä ei
harrastenäkökulmasta tullut
mitään, mutta paikkakuntalaiset muistavat vieläkin, kun
ne upeat amerikanraudat
kävi "paikallisessa". Tämä hivelee tietysti kerholaisten
mieltä,
sillä merkittävä osa kalustosta koostui jo hieman
blueskuntoisista
tolppasedaneista. Meriittinä voitaneen pitää myös
vannoutuneen
A-body-harrastajan omakustannelehteä (lue-> firman
kopiokoneella monistettu)
Amerikanautomies, jossa kerhostamme oli esittely.
Toiminta
hiipui viimein tyystin ja allekirjoittanut liittynyt FHRA Kouvola
Clubin
riveihin. Kerran OHRAn pj:n kanssa jutellessa todettiin, että
kyllä kai se oli
siinä ja että meillehän taisi jäädä
rahaa. Sain luvan käyttää massit hot
rod-harrastuksen edistämiseen, jos vaan löydän
rahastonhoitajana toimineen
tytsyn jostain. Häntä ei ollut piireissä näkynyt
vuosiin. Kuinka ollakaan
tiedustelu antoi kolme samannimistä ihmistä ja oikea oli
tietysti se viimeinen,
jolle soitin. Misu oli pariutunut ja vietti ryhdikästä
rivikansalaisen elämää.
Olipa joskus ihmetellyt, että on jenkkiautokovikset
rahamiehiä, kun ei kerhon
kassalle ollut mitään käyttöä.
Mitään pankkitiliähän OHRA:lla ei koskaan ollut,
vaan tsupukka oli jemmannut rahoja kaikki vuodet vaatekaapin
päällä peltilaatikossa.
FHRA
Kouvola Club laittoi pottiin lisää rahaa ja kerholehti
Swapissa julkistettiin
rakentelustipendi. Kolmelle olisi jaossa selvää rahaa. Joko
roddareilla tosiaan
on massia millä mällätä tai sitten kävi kuin
sadussa sudesta ja lammaspaimenesta.
Tarpeeksi kun tekee jekkua, kukaan ei enää ota todesta. Joka
tapauksessa kukaan
ei hakenut stipendiä ja rahat päätettiin
käyttää ihan oikeaan tietokoneeseen.
Viimein
asiaan. Oheiset mainokset on meikäläisen käsialaa. Ne
edustavat kerhotoimintaa
pienoiskoossa; Kerran kun erehtyy tekemään jotain
oma-alotteisesti, niin
saatkin sitten hoitaa sen jatkossakin, kun tuntuu noin hyvin sujuvan.
Mitään
piirto-ohjelmia ei ollut käytössä, kun ei ollut
sitä konettakaan. Kuvaamataidon
opettajan nimi ei valitettavasti ollut Chip Foose. Kuvat on kopioitu
aurinkoisena päivänä lehti- tai valokuvakokoelmista
laittamalla materiaali
ikkunaan ja piirustuspaperi päälle. Yhdessä mainoksessa
näkyvät liikennemerkit
on leikattu autokoulun oppikirjasta. Olin lienee urani huipulla, kun
vähän
päälle kaks´kymppisenä menin kopiofirman dirikan
juttusille kysymään
sponsorointia. Sopimuksen mukaan saimme värimainokset
mustavalkoisten hinnalla.
Yhdellä A4:lla oli kuitenkin kolme mainosta, joten saimme
tuotannon triplattua.
Johtaja-ainesta vai saita jätkä? Ei, vaan köyhä
kerho. Meinasin lentää
perseelleni, kun hain mainokset, eipä ollut kopiofirman logoa, ei.
Melko
kallista? Logo oli unohtunut tai sitten eivät kehdanneet laittaa
sitä, mutta
hinta pysyi luojan kiitos samana. Niinpä jäsenet
pääsivät taas talkoisiin
jakamaan mainoksia kaikkien amerikan jenkkien sulan alle, mitä
kylällä näkyi,
sekä assan parkissa, jossa tuohon aikaan saattoi ihan tavallisena
arki-iltana
pyöriä viisikin autoa.
ohra1.jpg
|
ohra2.jpg
|
ohra3.jpg
|
ohra4.jpg
|
ohra5.jpg
|